Miten selvitä liikuntakiellosta tervejärkisenä?

Muutama viikko sitten Killellä todettiin harvinainen jänteen rasitusvamma. Hoitona liikuntakielto ja tulehduskipulääke sekä laserhoitokuuri. Liikuntakielto on energiselle koiralle todella raskasta. Kun kiinnostavat ja vaihtelevat lenkit muuttuvat vartin tai korkeintaan kahdenkymmennen minuutin pikalenkeiksi lähialueella, tuntuu kuin pettäisi koiran luottamuksen.

Liikkumattomuus saa aikaan turhautumista. Kille on oireillut mm seuraavasti: sen on vaikea rauhoittua lepäämään sisällä. Se  repii mattoja ja kaluaa huonekaluja. Mitkään luut eivät tähän auta, eikä luita sitä paitsi voi järjettömiä määriä antaakaan kun koira on liikkumaton.  Kille on alkanut haukkua muille koirille, jopa autosta. Se tuntuu olevan jatkuvasti repeämistilassa ja sitä on estettävä saamasta hepuleita niin sisällä kuin ulkonakin.  Pitkä remmi on vaihtunut lyhyeen ja tietenkin energia purkautuu myös kiskomisena ja jatkuvina pyrähdyksinä. Joka ikistä eläintä ja lintua olisi jahdattava ja tuntuu, että ulkosalla on joka puolella kummituksia, joita tuijotella. Urosten hajutkin saavat aikaan haukkumiskohtauksia. Ruoka ei maistu samalla tavoin kuin paljon reippaillessa, eikä ruuansulatuskaan toimi yhtä hyvin kuin paljon liikkuessa. Varmasti jollakulla toisella koirayksilöllä liikkumattomuus ilmenee toisin. Superenerginen koira on  luonnollisesti myös superturhautunut.

Olen yrittänyt helpottaa seuraavin pienin tavoin Killen elämää. Koetan tehdä ne lyhyetkin lenkit hyvin vahteleviksi, eli kiertelen  ja kaartelen lähialueilla aina eri suuntiin ja eri kaduilla. Yllättävän paljon tutkittavaa voi löytyä rakennusten kivijaloistakin, eli kaikki tutkmisen arvoinen käyttöön! Lämpimillä keleillä olen antanut Killen katsella ja haistella kotipihan nurmikolla istuen tai maaten  maailman menoa, jotta ulkonaoloaika pitenisi. Ruoan syötän lähinnä kongista, mutta Kille ei jostain syystä malta syödä kongia maate yhä vieläkään, jolloin kongia on pideltävä sille, jos haluaa sen syövän vammaa rasittamatta makuulla.  Jos joskus ajamme autolla, kuten laserhoitoon mennessä pidän ikkunaa auki, jotta sisään tulvisi mahdollisimman paljon tuoksuja. Nyt kun vamma on jo parempi, olemme myös ajelleet minilenkeillemme kauemmas kotoa. Lenkin pituus ei kasva mutta autoilusta ja uudesta paikasta tulee visävirikettä. Kille ei ole saanut etsiä asuntoon kätkettyjä nameja tai vaikka repiä laatikoita, koska perusvirikkeistäminen, jossa koira liikkuu, ei ole tullut kuuloon lepoaikana.

Sen sijaan olemme alkaneet opettelemaan värejä ja esineitä nimeltä. Harmi vaan Killeä ei motivoi hirveästi nami, joten aika hitaasti olemme edenneet. Pelkn namin kanssa Kille ei hirveästi viitsi pinnistellä. Temppujen opiskelu sujuisi paremmin jos palkinnoksi heittäisi superlelun tai sitä saisi kiskoa tai jos edes pystyisi heittelemään nameja, jotta treenistä tulisi vauhdikkaampi. Mutta kyllä se näinkin onnistuu.

Olemme siis opetelleet

  • keltaisen värin tunnistamista tarkoituksena opettaa vähitellen muutkin värit. Kannattaa aloittaa keltaisesta ja sinisestä, koska vihreää ja punaista koira ei ilmeisesti näe niin hyvin.
  • Peukun tunnistamista tarkoituksena nimetä myöhemmin muutkin sormet.
  • Ikeasta ostettujen pikku ukkojen tunnistamista aluksi muodon ja sitten myös värin mukaan. Tällä hetkellä keltainen ukkeli on jo aika hyvin hallussa. Nyt opettelemme sille nimen (Naksu) jolloin ukkeli alkaa olla vähitellen ärsykekontrollissa.
  • Suurena haasteenamme on esineen suuhun ottaminen ja pitäminen, koska Kille ei näe siinä mitään pointtia. 🙂

Koetin ottaa pädillä kuvia harkoistamme, mutta kuten aina lähinnä otokset ovat tällaisia:

IMG_5323

Tässä kuitenkin pari hiukan onnistuneempaa kuvaa:

IMG_5319
Kille on juuri valinnut keltaisen ukkelin. Nyt kun olka on kipeä, olen pitänyt mielummin ukkeleita ilmassa, mutta kuvaa varten laitoin lattialle.
IMG_5325
Kille on taitava valitsemaan keltaisen (oikeasti siis kansi on keltainen, ei oranssi) vaikka kannet ovat vierekkäin. Vaihtelen kansien paikka kädessä ja asemaa suhteessa koiraan.

 

Näistä iso osa on päättelykykyä vaativia tehtäviä, ja päättelykyky on Smart Dog – testin mukaan Killen heikoin alue. Ilman tätä Killen sairaslomaa olisin siis tuskin edes ryhtynyt tekemään tällaisia harjoituksia, joihin Killen motivaatio on aika heikko. Harkkojen suunnittelu ja tehtävien kokeilu on koiran kanssa ollut kuitenkin hauskaa, ja koira on ollut mielestäni yllättävän kiinnostunut erotteluharjoituksista. Emme siis missään tapauksessa unohda niitä sairaslomalle vaan jatkamme harjoituksia terveenä paremmin motivoivilla palkkioilla. Värierotteluun saa nykyään myös ostaa tarvikkeita, mutta aloittamaan pystyy samanlaisilla, mutta erivärisillä purkinkansilla, mukeilla tai vaikka napeilla.  Linkin takaa löytyviä muotoalustoja voi helposti tehdä ja tulostaa itse: kosketusalustat.

Lisäksi olemme tavallista enemmän loikoilleet ja lötkötelleet yhdessä. Kun Kille terveenä ollessaan lähinnä nukkui sisällä ja annoin sen olla rauhassa on se sairaslomallaan ollut paljon valveilla ja joko vain lötkötllyt tai nakerellut luuta kainalossani. Tämä on ollut tosi mukavaakin kurjuuden keskellä. Olen lukenut paljon!

Meillä on tätä kirjoittaessa viikko jäljellä sairaslomaa, sitten pitäisi käydä kontrollissa ja luonnollisesti nosta liikunna määrää pikkuhiljaa. On ihana saada taas palata pitkille retkillemme. Kuinka niitä kaipaa ja arvostaakaan nyt kun niille pääsy on estetty.  Kävelisin intona kunnon lenkin vaikka kaatosateessa Killen kanssa jos pystyisin.

Reetta

P.S: Laserhoito on ollut Killelle erinomaista ja hoitojen ansiosta Kille on saanut myös myönteisiä lääkärikokemuksia! Sairaslomamme hyvä puoli sekin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: