Kotonani asuu eläin, joka on koira. Koira ei ole uusi asia ihmisen kodissa, mutta edelleen koira on eläin. Eläin, joka käyttäytyy lajilleen ja rodulleen tyypillisesti.
Olen elänyt Taisto Terrierin kanssa nyt viisi vuotta ja osaan jo lukea koiraani melko hyvin. Eikä Taisto Terrieri ole ’ ihan kiltti’. Koirani on seurallinen, hurmaava, leikkisä, innokas,utelias, toisinaan röyhkeä, mutta myös arka, pelokas ja joskus epäluuloinen.
Kun liikumme ulkona vieraiden kohtaamiseen vaikuttaa moni asia, lähdetään alusta.
Ensin on koiran ikä. Pennuilla on kausia, kun kaikki kiinnostaa, pelottaa tai on muuten jännää, vanha koira saattaa jo nähdä huonosti, niveliä kolottaa.
Vuorokauden aika. Taisto Terrieri ei välttämättä ole parhaimmillaan aamuisin, kun tärkein asia ulkona on tarpeiden toimitus ja silmissä on vielä unihiekkaa. Illan viimeisellä lenkillä väsymys saattaa jo painaa päälle.
Vuodenaika. Onko kukaan parhaimmillaan vesi-tai räntäsateessa marraskuussa?
Sää. Tuuli ujeltaa, aurinko tekee varjoista pitkiä, lumi muuttaa äänimaisemaa.
Paikka. On aivan eri asia ollaanko liikkeellä tutuilla kotikulmilla vai uusilla poluilla. Sekin vaikuttaa onko kyseessä kotinurkkien arkilenkki vai viikonlopun jälkeen kotiinpaluu. Kun kotikadun tuoksut ovat jääneet muutaman kerran nuuhkimatta päivitettävää on paljon!
Vastaantulija. Taisto Terrieri saattaa ohittaa vastaantulevan koiran
-koiraa huomaamatta. Jos koira ei jostain syystä kiinnosta omaani, ympäristössä on jotain vielä mielenkiintoisempaa tutkittavaa.
-pyrkimällä tervehtimään. Tuttuja koiria annan Taisto Terrierin tervehtiä, mutta heidänkin ihmisiltään kysyn AINA luvan.
-jäämällä istumaan/makaamaan kauemmas toista koiraa tarkkaillen. Jos tilanne on sopiva annan Taisto Terrierin jäädä paikoilleen toista seuraamaan. Koirani on hieman epävarma ja haluaa rauhassa miettiä miten vastaantulijaan tulisi suhtautua. Toki otan aina huomioon mahdollisuuden Terrierin ärähdykseen ja jos tätä epäilen houkuttelen oman koirani väistämään pois tilanteesta.
-ärähtämällä heti. Nämä koirat ovat jossain kohtaa pelästyttäneet Taisto Terrierin ja koirani puolustautuu ennen kuin toinen ehtii liian lähelle. Nämä kierrämme aina niin kaukaa kuin mahdollista.
Kaikki yllämainittu pätee kaikkeen ulkona liikkuvaan. Vastaantuleva ihminen voi liikkua poikkeavasti, aurinkolasit peittävät silmät, reppu voi olla pelottava ylimääräinen raaja, vaatteet kahista tai hulmuta, ihmiset ovat välillä todella pelottavia jopa terrieristä!
ja jos Taisto Terrieri, kastroitu uros, on haistanut juuri juoksuisen nartun lähistöllä kaikki on hieman hormoonihuuruisempaa ja mustavalkoisempaa.
Äänet. Hälytysajoneuvojen ujellus saa koiran hermostutaan, ratikat kolisevat ohi, kiviporat peittävät kaiken alleen. Tai lintu ääntelee hätääntyneenä, sammakon kurnutus ihmetyttää.
Stressi. Minulla on ollut huono päivä, hartiat ovat korvissa ja tämä huolestuttaa Taisto Terrieriä tai päivän aikana koiran unet jäivät lyhyeksi, kun rapusta kuului meteliä.
Yleinen mieliala ja terveys. Välillä kaikki harmittaa, niin ihmistä, kuin eläintä. On kipuja, kolotuksia, nälkä tai muuten vain ei huvita. Me olemme ulkona suurella seikkailulla ja näemme kauneutta kaikkialla tai nopealla pissalenkillä mieli jo sohvalla.
Luottamus omaan ihmiseen ja maailmaan. Koira, joka luottaa omaan ihmiseensä ja joka on turvallisesti saanut tutustua maailman ihmeisiin saattaa olla rennompi uusissa tilanteissa. Jos koira tietää, että ihminen turvaa ja tarvittaessa paikalta pääsee pois on uuteen helpompi tutustua. Jos taas koiraa on ’koulutettu’ retuuttamalla, jääkausilla, kolinapurkilla tai muilla epämiellyttävillä keinoilla koira saattaa olla todella pelokas uusien asioiden kohtaamiseen. Tuleehan koiran näissä tilanteissa jännittää sekä uutta asiaa, että omaa ihmistä.
Taisto Terrieri, tai mikään muukaan koira, ei siis mielestäni ole ’ihan kiltti’ vaan koira, yksilö, jonka maailmankuvaan vaikuttaa huikean moni asia. Meidän ihmisten tulee oppia tuntemaan oma koiramme ja mielellään lukemaan muidenkin koiria. Jokainen koira ansaitsee enemmän, kuin määritelmän ’ihan kiltti’.
mari
Koiran Luonto 