Taisto Terrierin lähiluonto

”Koira ei voi elää hyvää koiranelämää kaupungissa”, ”Koira kärsii ja stressaantuu betoniviidakossa”, ”On itsekästä ottaa koira kerrostaloon”

Mitä mieltä olet itse?

Olen itse kuullut nuo kaikki lauseet, lisäksi vielä sen, että Taisto Terrieri on METSÄSTYSkoira, erityisen tuomittavaa tuoda sellainen kaupunkiin!

Mietin asiaa ennen Taisto Terrierin tuloa ja mietin asiaa edelleen. Taisto Terrieri rakastaa metsää, rantoja, pellonreunoja, mutta myös kauppojen parkkipaikkoja, metron hissiä, katuja täynnä huumaavia tuoksuja. Taisto Terrieri pysähtyy mielellään avonaisten baarien, kahviloiden, kauppojen ovien eteen nuuhkimaan tuoksuja, jotka saavat kirsun villiin tanssiin, puhumattakaan raitiovaunuista, toreista… ja onnekas koirani saa tämän kaiken! Sekä mansikat, että kakun.

Tärkeämpää kuin se missä koira elää on se, minkälaista elämää koira elinympäristössään viettää. Maaseudulla on ehdottomasti puolensa, mutta niin on kaupungillakin, kummassakin koira voi viettää virikerikkaan tai -köyhän elämän, se riippuu pitkälle meistä ihmisistä. Koira, joka kävelee samaa lenkkiä päivästä toiseen lyhyellä hihnalla on aivan yhtä onneton maalla ja kaupungissa.

Ainahan ei ulos ehtisi, on kiire, ajatukset jo muualla, mutta jos ajatuksen kääntääkin toiseksi? Jos ulkoilusta koiran kanssa tekeekin molemmille päivän tärkeimmän hetken? Sen, mitä kumpikin odottaa ja jolloin molemmat nauttivat sekä toistensa seurasta, että yhteisestä seikkailusta. Koiran kanssa luontoa tulee tarkkailtua aivan uudella tavalla, ehtii huomata kevään vihreyden, kesän kukat ja syksyn väriloiston. Ja onhan huonolla ilmallakin puolensa, on niin palkitsevaa päästä marraskuun pimeydestä kotiin, sytyttää kynttilät ja käpertyä koiran kanssa sohvalle!

Taisto Terrierin lähiluonto on kaupungista huolimatta, tai juuri sen ansiosta, varsin monipuolinen. Kävely voi poiketa pieniin metsiin, puron tai joen törmäälle, meren rantaan, pitkospuille, saarten kallioille tai niitylle. Tassujen alla voi olla asfalttia, hiekkaa, kalliota, puuta tai nurmea, keskellä Helsinkiä.

Metsästyskoirani kierii kotikulmilla ketun merkkaamilla heinillä, tavoittelee myyriä ja hiiriä iltapalaksi, leikkii linnuilta pudonneiden sulkien kanssa, poimii itse mustikat varvuista syksyllä ja ihmettelee kalastajien jättämiä perkeitä rannalla. Ikkunasta Taisto Terrieri seuraa niin naapureita, kuin rusakkoa, lokkia tai ratikkaa.

Poikkeamme toisinaan myös kauppakeskuksen parkkipaikalla, juna-asemalla, satama-alueella, kirjastossa, kahvilassa, tyhjässä koirapuistossa, lihakauppojen takapihoilla, torilla tai otamme metron, lautan, ratikan tai bussin. Kaikissa on koiraa kutkuttava oma hajumaailmansa.

Kun lähdemme matkalle, seikkailuun pois kaupungista Taisto Terrieri on innoissaan! Uudet tuoksut, vieraat polut, tuulen tuomat viestit kaukaa, kaikki huumaa pienen koiran, mutta kun palaamme kotiin on aina kiire ulos, pitää päästä päivittämään kadunkulmat, haistamaan katujen uudet koirat, juoksuisten narttujen tuoksut, asfaltin keräämät kulkijoiden pölyt. Kotiinpaluu on ainakin yhtä mieluisa, kuin seikkailuun lähtö. Me ihmiset voimme luoda koirallemme joko kaikkien aikojen elämän tai sen tylsemmän, jossa tuoksuja ei saa tai ehdi haistella tai ympäristö on aina sama, maisemat eivät vaihdu.

Minkälainen on sinun koirasi lähiluonto? Mikä on koirasi lempipolku? Onko jokin alusta epämiellyttävä tassujen alla? Leikkiikö koirasi luonnossa? Osaako koirasi rauhoittua kalliolle ja vain olla? Jos koirasi saa valita minkälaisia ulkoiluja teette? Kumpi teillä ulkoiluttaa kumpaa vai oletteko tasavertaisia seikkailijoita?

Kaikki kuvat ovat Taisto Terrierin lähiluonnosta, arjen ulkoiluista.

Mari