Älä kaappaa koiraa ilmaan
Kesän alussa somessa levisi jälleen yksi villitys, joka varmasti aiheutti kurjia hetkiä monelle koiralle. Koirakyykky innosti kaappaamaan isompiakin koiria syliin ja tekemään jalkakyykkyjä. Äkillinen nostaminen vie koiralta kokonaan hallinnan tunteen ja koira voi jopa kokea tilanteen kuten saaliseläin kokee saalistetuksi tulemisen.
Koiran nostamisessahan ei sinällään ole mitään pahaa ja mikä estää vaikka tekemästä (muutamia) kyykkyjä koiran kanssa – jos koiralle on opetettu nostaminen niin että se on rento ja tietää, mitä ollaan tekemässä. Ehkäpä koiran ottaminen mukaan treeniin voi olla koiralle mukavaa aivojumppaakin. Toteutustapa on keskeistä. Treeni tulisikin tehdä koiran – ei ihmisen- ehdoilla.
Nostaminen ja kantaminen vaativat opettelua
Itselläni on ollut pidemmän aikaa ohjelmassa alkaa opettaa Killelle syliin nostamista. Se voi joskus olla kullan-arvoinen taito. Blogimme keskittyy luonnossa liikkumiseen ja ainakin kaikille koirille, joiden kanssa vaelletaan tai liikutaan paljon luonnossa kannattaa nostetuksi tulemisen taito opettaa. Koira voidaan näin nostaa paikoihin joihin sen voi olla riskaabelia hyppiä tai muuten hankala päästä. Onnettomuustilanteessa on myös hyvä, jos nostaminen ei aiheuta lisäpaniikkia.
Useimmat, varsinkin pienemmät koirat ovat tottuneita sylissä oleilijoita. Pahitteeksi tosin ei ole niillekkään opettaa jotain merkkiä tai muuten tehdä oma aikomus selväksi: nostan sinut pian ylös, olethan valmis? Aika usein nimittäin näkee että koira vain kopsaistaan syliin ilman ennakkovaroitusta. Pientä koiraakin on hyvä kantaa pieteetillä sen selkää varoen.
Jos koiralla on huonoja kokemuksia nostelemisesta vaikkapa pentuna tai jos se ei ole lainkaan tottunut nosteluun, kuten monet rescue-koirat Killen tapaan, voi nostaminen aiheuttaa koiralle voimakkaan paniikin. Emme aluksi ole voineet Killen kanssa luonnollisesti edes harjoitella nostelemista. Vasta kun monenlainen muu käsittely oli mahdollista lisäilin vähitellen arkeen pientä nostelua ja käsien kiertämistä koiran ympärille leikin tai hellittelyn lomassa. Minusta koira on hyvä totuttaa myös hiukan isompiin otteisiin, jotta se ei kavahda niitä.
Kantaminen avuksi pelkotilanteessa
Killen vanha ikävä pelko pukkasi taas vähän aikaa sitten esille. Aivan Killen ensimmäisinä viikkoina Suomessa naapurimme onnistui totaalisesti peläyttämään Killen rappukäytävässä meidän hissitasanteellamme. Hän ei tietenkään tarkoittanut pahaa, vaan halusi helliä koiraa. Kille meni paniikkiin ja alkoi pelkäämään silmittömästi lattiaa, ikäänkuin lattia olisi niin liukas että jalat luisuvat alta ja hissikuilu jonkinlainen kita joka syö koiria. Aina silloin tällöin, varsinkin jos rappukäytävässä on melua tämä pelko on uudelleen palannut lievänä, Kille jäykistyy ja kokee, että ei pysy pystyssä lattialla.
Pelko uusiutui taas kun yläkerrasta avattiin ovi ja jotakin nostettiin ulos räminllä (samalla tavoin kuin naapurimme tuli aikanaan ulos ovesta matkalaukkujen kanssa) juuri kun Kille oli puolitiessä hissille. Siihen pysähtyi matka, eikä mikään mahti maailmassa saanut Killeä tuosta kohdasta eteenpäin. Enkä yrittänytkään kuin muutaman kerran, koska käytävään meno peläten olisi monta kertaa päivässä ollut kovin stressaavaa. Kyseessä on pelon syntymisen hetken paikkaan sidonnainen pelkotila: ylöspäin tullessa Kille tepastelee saman kohdan kotiovelle aivan rennosti. Onneksi ainakaan vielä pelko ei ole siis yleistynyt koskemaan koko rappukäytävää.
Kuin sattuman kaupalla olimme nostamistreenissä jo lähes valmiita. Vain viimeinen silaus eli koiran kantaminen asunnossa ja olimme valmiit! Ilokseni Kille oli aivan rento kannettaessa ja mielestäni ulos lähtemiseen liittyvä nostaminen on sen mielestä motivoivaa- pääseehän se palkinnoksi ulos! Aion nyt kantaa koiraa jonkin aikaa ja sitten lähdemme taas rakentamaan käytävällä kulkua turvalliseksi. Ehkäpä pyydän avuksi koirakouluttajan , koska haaste tuntuu itselle aika isolta.
Miten me opettelimme nostamisen ja kantamisen?
Pidemmän aikaa harjoittelimme koiraa lukien rintakehään koskettamista ja käsien kiertämistä koiran takajalkojen ympärille. Lisäsin pikkuhiljaa painetta kosketukseen ja koskettelin välillä reippamminkin – tietysti koiran ehdoilla.
Nostossa tarvittavien vaiheiden harjoittelun aloitimme suosikkilelulla palkiten – sen kiskominen on Killen lempileikki. Nostin Killeä rintakehän alta ensin vain kohottaen, sitten puoli senttiä ja sitten yhä enemmän ja aina niin että nostosta sai palkinnoksi ihanaa papukaijalelun kiskomista.
Sitten siirryin jo palkitsemaan nameilla, niin että nostin ensin etupäätä ja lopulta takapäänkin mukaan ja ensin vain vähän irti maasta ja sitten yhä enemmän ja enemmän ilman ja lopulta kokonaan ylös. Jossain kohtaa lisäsin myös kehotesanan. Ja aivan lopuksi siis kävelimme asunnossa niin, että kannoin Killeä ja kehuin aivan valtavasti.
Seuraavat asiat ovat minusta vielä huomionarvoisia: Ainakin isompaa koiraa kannattaa pidellä niin vaaka-asennossa kuin pystyy- tämä on oma ajatukseni ja voin olla väärässä, mutta kannattaa mielestäni varoa koira selän vääntymistä takakenoon. Pieniäkin koiria pidetään usein aika pystyssä.
Koiraa kannattaa kantaa niin vähän kuin mahdollista – ison koiran sisuskaluja kantaminen puristaa aika lailla.
Yhtä tärkeää kuin nostaminen on alas laskeminen – hosuva alaslasku voi pilata koko prosessin. Koiran on oltava varma että se saa kaikki neljä tassuaan turvallisesti maahan.
Huolehdi myös omasta selästäsi – nosta ja laske rauhallisesti kyykyssä. Älä kumarru.
Tsemppiä kaikenlaisiin treeneihin!
Koiran Luonto 