Virike on jotakin, jolla ihminen pyrkii korvaamaan seuralaiseläimen luontaisen tarpeen etsiä ruokaa. Samalla eläin pääsee ratkomaan ruuan hakuun liittyviä haasteita, joiden selvittämisestä odottaa ruokapalkkio. Näin käy, kun koira esimerkiksi nousee puuta vasten, haistelee makupalan sijainnin kaarnanraosta ja nappaa herkun suuhunsa tai kun se onnistuu saamaan suuhunsa nauhassa roikkuvan nakinpalan. Virikkeiden parissa vietetty aika on koiralle varsinaista laatuaikaa ja hemmottelua – silkkaa nautintoa!
Virikkeet ovat tietenkin myös kaikkea mikä aistein vastaanotetaan: tuoksut, tuntemukset, näyt, maut, äänet. Tavallisesta ruuasta saa virikkeen niinkin helposti kuin lisäämällä ruuan joukkoon hitusen jotain uutta makua, ja makupalojakin kannattaa vaihdella tästä syystä. Itse annan Killen myös aina haistella vaikkapa yrttejä ja mausteita, joita olen käsittelemässä ja tutkia erilaiset tavarat, varsinkin sellaiset, jotka tuon kotiin.
Erittäin virikkeellistä on myös uuden tutkiminen eläimen omilla ehdoilla. Anna Killen usein valita erilaisia tutkimiskohteita lenkkiemme varrella ja erityisen mielenkiintoisia ovat monet julkiset rakennukset, niiden raput, luiskat, roskisalueet ja rakennuksen kivijalka ovat todella kiinnostavia. Näissä paikoissa on paljon ihmisten ja eläinten tahattomasti tai tahallisesti jättämiä tuoksuja.
On varsin mainiota, että viime vuosina virikkeiden lisääminen osaksi lemmikkien, pienimuotoisesti pidettävien kotieläinten ja eläintarhojen eläinten arkea on todella saanut tuulta alleen. Arvioisin, että myös kotieläintilat ja hevostallit ovat uuden edessä: enää ei riitä, että saa harrastaa eläimen kanssa tai esitellään eri eläinlajeja tai eläimillä on enemmän tilaa kuin tuotantoeläimillä; asiakkaiden vaatimukset kasvavat ja he haluavat nähdä miten yrittäjä on virikkeistänyt vaikkapa kanojen, kanien ja ponien arkea. Samalla virikkeiden tekeminen tuo mahtavia hetkiä lasten eläinleirille ja yrittäjä voi myös rakentaa kokonaisia koirien tai kotikanalan kanojen virikekursseja.
Virike- ja aktivointivinkkejä eläimille – facebook-ryhmä
On hienoa, että jo todella moni tekee perusruokinnasta koiran kannalta mielekkäämpää: ruuan saa etsiä sen sijaan että se hotkaistaan astiasta.
Lisäksi arjessa voi keksiä monenmoisia virikkeitä helposti saatavilla olevista materiaaleista ja nameista. Kun herkkuja piilottelee, niitä menee vähemmän, eikä huolta lihomisesta ole. Kille ainakin tuntuu nauttivan, kun löytää pienen pieniä herkkumuruja – se vaatii kuonoa ja taitoa!
Kokosin tähän alle kuvina virikkeitä, joita Killelle tein sen ensimmäisen noin puolen vuoden ajan Suomen tulon jälkeen. Valitsin sellaisia kuvia, joissa virike on toteutettu ilman sen kummempia ostamisia, materiaalilla, jota löytyy joka kodista. WC-hylsyn, munakennon ja maitopurkin jätin laittamatta – ne ovat jo kaikille niin tuttuja. Sittemmin virikkeet ovat muuttuneet meille niin normaaliksi osaksi arkea, ettei niitä ole enää edes tullut kuvattua. Tämän jutun kansikuvassa Kille on saanut kasan leluja, joilla useampi vieras koira on leikkinyt. Lelujen vaihtaminen on virike, jonka harvoin muistaa!
Virikkeitä ei mielestäni tarvitse keksiä ainakaan koiralle ylettömästi ja koko ajan. Jos eläin saa riittävästi mielekästä liikuntaa ja sillä on välillä lajikumppanin seuraa, muutama virike viikossa riittää arjen ruuan etsimisen lisäksi. Kerran kuussa voi toteuttaa vaikka jäljen. Kovalla pakkasella, helteellä tai sadesäällä virikkeet ja niiden lisäksi aktivointi auttavat paikkaamaan liikunnan tarvetta.
Muistathan olla itse paikalla valvomassa virikkeistämishetkeä varmuuden vuoksi. 🙂
P.S. Vinkki; kirjoita toteuttamiasi virikkeitä ylös. Kiireisessä arjessa ja väsyneenä moni hyvä virikeidea unohtuu ja listasta niitä on mukava bongata.
Herkut vedessä on Killen suosikki. Aluksi kannattaa laittaa herkut matalaan veteen.
Koiran Luonto 