HUOLI POIS, KOIRASI EI OLE TOIVOTON TAPAUS!
Hihnatreenit ja hihnassa kulkeminen on yksi niistä asioista, jotka puhuttavat jatkuvasti. Jälleen kerran hihnakoulutus on melko yksinkertainen asia ja erityisesti se on sitä silloin, kun kyseessä on levollinen, tyyni koira, jolla ei ole stressiä tai sairauksia. Somen palstoilla yksi yleisinpiä keskustelunavauksia on tämä: ”Pliis auttakaa, mä en jaksa enää tätä kiskomista, tää ei kuuntele mitään, ei ota namia, kaikki on jo kokeiltu, onko tämä toivoton tapaus?”
No ihan ensiksi, ei ole. Ihan normaali koira se mitä luultavimmin on. Sillä on vain joitakin syitä, joiden vuoksi se ei pysty oppimaan koulutustilanteissa.
MIKSI KOIRA EI OPI KÄVELEMÄÄN NÄTISTI HIHNASSA? MUUTAMA SYY:
Koira on liian nuori, eikä siksi pysty keskittymään hihnakoulutukseen. Se ei vaikkapa ymmärrä, miksei voi päästä täysillä juokseman muiden koirien luo. Tällöin se vain turhautuu koulutusyrityksistä ja pahimmassa tapauksessa pelästyy omistajan otteita.
Koiralla on liikaa energiaa. Fyysinen liikuntatarve pitäisi päästä purkamaan hyvällä tavalla, ei siis millään kahdenkymmenen kilometrin juoksulenkillä, mutta vaikkapa sopivalla määrällä vapaana oloa ja leikkimistä kaverin kanssa. Liikuntatarvetta purkavat myös vaihtelevat maastot kävelytien sijaan. Jos itselle tulee hiki varvikossa rämpiessä, ojien yli hyppiessä ja kallioita kiivellessä, se on hyvä merkki. 🙂
Koiralla on murrosikä. Murroikäisellä on päässään ( ja sydämessään) tilaa lähinnä vain vastakkaisen sukupuolen hajuille. Ne menevät ohi kaiken muun, oman ihmisen ja naminkin. Murrosikä voi kestää pitkään ja siihen liittyvät olennaisesti erilaiset lyhyet pelkokaudet. Jos jossain kohtaa koiralle tulisi olla ymmärtäväinen, se on murrosikä. Murroikäinen koira vaatii suurta kärsivällisyyttä, aivan kuin murrosiköinen ihminenkin. Murrosikää voi joillain koirilla kestää jopa kaksi-kolmevuotiaaksi asti.
Koira on reaktiivinen, eli reagoi normaalia voimakkaammin ja intohimoisemmin ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Reaktiivisten koirien omistajille on onneksi nykyään aivan erikseen räätälöityä koulutusta.
Koira ei pääse koskaan tutustumaan muihin koiriin. Joku koira sopeutuu tähän, mutta toinen voi reagoida yltyvillä kierroksilla muita koiria nähdessään ja vaikka kehittää siinä ohessa remmiräyhän. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Samalla kun koirille on tärkeää että ne pääsevät kaartamaan toisensa, eikä koiran tarvitse kohdata pelottavaa vastaantulijaa, on myös tärkeää, että sosiaalisia kontakteja tulee.
Koira purkaa kierroksiaan juoksupyrähdyksin.
Koira on kipeä. Koiralla voi olla mahavaivoja, närästystä, rangan kiertymää, lihasjumeja, päänsärkyä, hammassärkyä, anaalirauhasen tulehdus, tassujen hiertymiä, korvasärky, nivelolgelmia. Vanha viisaus sanoo, että koira kiskoo kipua pakoon. Kipu on ensimmäinen asia, joka tulee tarkistaa, jos koiralla on kaikki muuten on hyvin, se on remmikävelyn idean oppinut ja silti kiskoo.
Kaikki koirat kiskovat aika ajoin, innostuessaan.
Koiralle ei ole opppinut malttia. Maltti kehittyy vähittäin, eikä sitä voi juuri vaatia pennulta tai nuorelta koiralta.
Ihminen palkitsee koiraa kiskomisesta tarkoittamattaan. Koirahan oppii aika helposti, että pääsee kiskomalla haluamaansa paikkaan. Koiralle tiuskiminen ja jatkuva älä jaksa nyt vetää – tyyppinen höpötys kääntyy myös helposti palkkioksi, sehän on huomiota, jolle melkein jokainen koira on perso.
Koira on kroonisesti stressaantunut. Siis stressitasot ovat pitkäkestoisesti korkealla. Tällainen voi olla vaikkapa muutosta uuteen maahan toipuva rescue.
Koira pelkää ihmistä huonojen kokemusten vuoksi. Koiraa on siis jossain vaiheessa koulutettu kovakouraisesti ja käytetty rangaistuksia, kuten tölkittämistä, potkimista ja remmistä nykimistä sekä tuimaa EI – komentoa. Pelkäävä koira ei pysty keskittymään koulutukseen.
Ihminen toimii joka kerran eri tavalla ja on epäjohdonmukainen opetuksessaan.
Vasta jos tämä kaikki ja kenties vielä jotkin muut syyt on tsekattu, voidaan miettiä, mikä koulutuksessa mättää, kun koira ei opi suhteellisen yksinkertaista asiaa.
HIHNAKOULUTUKSEN SIETÄMÄTÖN HELPPOUS
Hihnakoulutuksen yksinkertainen ydinhän on tämä: koira oppii, että pääsee toivomaansa suuntaan tai paikkaan vain hihna löysällä.
Opettaminen yksinkertaistaen: KUN HIHNA KIRISTYY, IHMINEN PYSÄYTTÄÄ LIIKKEEN ETEENPÄIN. KOIRA TARJOAA OMISTAJAAN KATSOMISTA TAI KÄÄNTYMISTÄ OMISTAJAAN PÄIN. TÄLLÖIN LÄHDETÄÄN LIIKKEELLE, JOLLOIN KOIRA SAA JUURI ETEENPÄINPÄÄSYSTÄ VÄLITTÖMÄN PALKINNON.
Koiran ei siis tarvitse pelätä rangaistusta, vaan se pääsee kokeilemalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta maaliin, eli haistelemaan vaikka houkuttelevaa pylvästä tai vain eteenpäin.
Joillekin koirille toimii todella hyvin vain yksinkertaisesti suunnan vaihtaminen, eli eteenpäin, joskin eri suuntaan pääsee vain hihna löysällä. Loppujen lopuksi voidaan palata koiran toivomaan paikkaan, kunhan koira kulkee sinne ilman remmin kiristymistä. Joskus koira oppii lähes kerrasta hihna löysällä kulkemisen idean ihan näin yksinkertaisella tavalla.
Koiraa voi myös palkita vahvisteella ja makupalalla aina kun se kävelee halutussa kohtaa. Oma tavoitteeni on remmi löysällä kulkeminen, eli en palkkaa koiraa erityisestä kävelykohdasta suhteessa itseeni. Paitsi suojatiellä. Siinä opettelemme rinnalla kävelemistä turvallisuussyistä.
Kyseinen opettamistapa ei toimi kovinkaan hyvin jos koira käy läpi jotain kirjoituksen alussa mainituista asioista. Tai oikeammin: voi käyttää hetkinä, jolloin koira satunnaisesti on levollinen. Erityisesti kipukoiran kouluttamista tulisi välttää kokonaan, sillä koira yhdistää helposti kivun koulutetvaan asiaan.
Koiran turhautumisen ja epätietoisuuden tunnistaa helposti, se vinkuu, syöksähtelee, saattaa tehdä lepytteleviä eleitä ihmistä kohti. Se voi myös haukkua turhautuneisuuttaan , tai ryhtyä tekemään jotain muuta ei-toivottua, kuten leikkimään remmillä. Jos koira on tässä tilassa, vaatimuksia on laskettava välittömästi.
MUISTA MIELI!
Yksi tärkeimmistä muistettavista asioista on oppimiseen liittyvä mielentila. Se lisäksi, että koira oppii itse asian, se oppii myös oppimistilanteen mielentilan ja jatkossa yhdistää oppimansa asian aina kyseiseen mielentilaan. Jos koira on siis kiihtynyt tai pelokas jne ja sille yrittää väkisin opettaa jotakin, se tulee jatkossa aina kokemaan myös kiihtymystä ja pelokkuuden tunnetta kyseisen asian tekemisen yhteydessä.
Miksi kirjoitan näitä? Koska Kille-koirani, rescuepoika, on tarvinnut yli vuoden mittaisen ajan hihnakävelyn omaksumiseen. Olen miettinyt tuhanteen kertaan kaikkia mahdollisia syitä kiskomiseen. Mutta siitä lisää toiste.
Ei muuta kuin hihna-iloa elämään, kyllä se siitä!
Reetta
P.S. Monet ovat löytäneet apua hihnakävelyyn BAT- menetelmästä. , toiset Turid Rugaasin huomiomerkin käytöstä. Lähes kaikki eettisesti kouluttavat koirakoulut järjestävät nykyään paljon hihnakoulutusta. Koirakoulu verkossa ja Koiruuksien Klubi järjestävät hihnakäytöksestä ja muista tärkeistä aiheista kursseja myös verkossa.
Lisälukemistoksi vielä eläintenkouluttaja Liisa Tikan mainio artikkeli hihna-asioista.
Tervemenoa palkitseville oppitunneille!
Koiran Luonto 