Kaikilla lemmikinomistajilla on taatusti tarina tai kaksi jäätävästä eläinlääkärikokemuksesta. Niin minullakin.
Taisto Terrierillä oli tulehtunut punkinpurema, joka ei ollut parantua kuumana kesänä. Vastaanotolla eläinlääkäri kertoi ovelta, onneksi sieltä, pelkäävänsä koiria.
Ehkä kyseessä oli ammatin varjopuolten kokemukset? Ehkä terrieri pelotti? Ehkä oli huono päivä? Ehkä hän oli väärällä alalla? Ainakin paikalla väärään aikaan?
Pyysin ja sain toisen eläinlääkärin. Mutta edelleen pohdin tuota eläinlääkäri parkaa. Toivottavasti hän on päässyt eroon koira-asiakkaista ja elää jossakin onnellisena.
Lemmikkien hoitoon panostetaan, eläinlääkärikäynnit ovat käsittämättömän kalliita, eikä rahalla välttämättä saa parasta palvelua. Ainakaan jos ei sitä vaadi. Eikä suomalainen aina kehtaa.
Jos Taisto Terrieri on vietävä eläinlääkärille valitsen aseman sen mukaan mikä on vaivan laatu. Hyvälle eläinlääkärille kannattaa jonottaa ja matkustaa, jos ongelma on hankala tai vaativa. Jos kyseessä on ’perus’juttuja käymme lähimmällä eläinlääkärillä. Mutta. Silloinkin kysyn aikaa varatessa ihmis-ja erityisesti koiraläheistä eläinlääkäriä. Naista, koska se on Taisto Terrierille helpompaa.
Menemme vastaanotolle mahdollisimman myöhään, odotustila tuoksuineen on painajainen koiralle. Miksi odotustilat ovat niin pienet? Ulko-ovia vain yksi? Tilanjakajat puuttuvat? Kissat, koirat ja jyrsijät samassa tilassa? Miksi vastaanoton tiski on korkea, talutushihnalle ei ole koukkua? Lemmikille ei tilaa? Lattia on liukas tassujen alla? On todella vaikeaa riisua takkia, täyttää papereita, maksaa laskuja ja samalla pitää pelkäävän koiran hihnasta kiinni. Miksi paikalla on aina se yksi, joka antaa koiransa vaeltaa tilassa? Miksei henkilökunta ohjeista jokaista pitämään (kipeä) lemmikkinsä kaukana toisesta (kipeästä) eläimestä? Miksi vastaanotoilla ei näe, haista tai kuule mitään, mikä tekisi eläimen olon helpommaksi tilassa?
Me tiedämme nykyään, että eläimet haistavat pelon. Eläinlääkärin vastaanottotilan täytyy olla huikean pelottava paikka eläimelle jo muiden pelon tuoksun takia. Äänet, kolina ja valot eivät paranna tilannetta. Tai hermostuneen omistajan tuoksu.
Kun kohtaamme eläinlääkärin hetki on tärkeä. Kumman hän huomaa? Omistajan, jolla kukkaro vai lemmikin, jonka vaivaa käynti koskee? Minkälaiset otteet eläinlääkärillä on? Antaako koiralle tilaa? Kertooko mitä tekee?
Saatan olla eläinlääkärin painajainen. Haluan tietää mitä hän tekee, miksi ja miten. Ja jos en pidä jostakin sanon senkin. Ystävällisesti ja tiukasti. Koirani päälle ei kumarruta. Turhia testejä ei tehdä. Koiraa ei pakoteta tai pidetä väkisin kiinni, kuin vain jos se on aivan välttämätöntä ja silloinkin minä olen paikalla. Maksan sillä hetkellä eläinlääkärin palkan ja maksan vain hyvin tehdystä työstä.
Mutta. Annan myös kiitosta. Jos eläinlääkäri on hyvä kerron sen sekä hänelle, että eteenpäin. Erityisesti kiitin kerran sitä eläinlääkäriä, joka Taisto Terrieriä tutkiessaan myönsi tarvitsevansa kollegan apua. Vaivan syy ei ollut hänelle tuttu. Olen edelleen kiitollinen eläinlääkärille.
Ja kerran vein Taisto Terrierin epämääräisten vaivojen vuoksi lääkärille, ehdotin itse syyksi selkäkipuja. Eläinlääkäri tutki selän, totesi sen terveeksi, epäili syyksi jotakin aivan muuta. Vein koiran seuraavana päivänä osteopaatille, joka paransi tunnissa selän jumin. Eläinlääkäri ja minä kävimme hyvän ja rakentavan keskustelun selkävaivoista ja olen vienyt Taisto Terrierin hänen hoidettavakseen toistekin. Mutta en, kun epäilen syyksi jotakin, minkä osteopaatti voi parantaa.
Jos hoidettavana on päivän aikana kissaa, koiraa, kania ja hamsteria kaikessa ei voi olla hyvä, kaikkea ei voi huomata. Mutta se pitää osata sanoa ja ohjata eläin jollekin muulle, antaa lemmikin omistajalle jotakin, millä jatkaa, löytää apu eläimelle.
Olen myös se, joka jakaa pyydettäessä hyvän eläinlääkärin, hierojan, osteopaatin käyntikortteja, ihan vain siitä ilosta, että hyvä kiertää ja koira saa parhaan avun.
David Appleby on kirjoittanut todella hyvän artikkelin ’Pelottava eläinlääkäri’ Canis-lehteen, suosittelen lämpimästi lukemaan sen ja pohtimaan miten oman koiran eläinlääkärikäynneistä saa mahdollisimman helpot koiralle ja itselle.
Mari
Koiran Luonto 
Eläinlääkärikäyntejä on meilläkin pohdiskeltu aika ajoin ihan enemmänkin. Meidän vakiolääkärissä olen pyytänyt henkilökuntaa tuomaan ainakin meidän odotteluajaksi käytävään tilanjakajia. Kun ensimmäisen kerran pyysin tätä, henkilökunta oli ihmeissään ja samalla vähän innoissaan – eivät olleet koskaan tulleet ajatelleeksi, että pitkä, kapea ja avoin tila ei ole kaikille asiakkaille hyvä. Ehdotukseeni suhtauduttiin tosi hyvin. Käyn myös aina ensin itse ilmoittautumassa tiskillä ja vien koiran vasta viime tipassa sisälle, jotta odotustilassa ei tarvitse viettää yhtään ylimääräistä hermostuttavaa minuuttia. Vastaanotolta lähtiessä vien koiran ensin pissalle ja autoon, ja palaan sitten maksamaan laskun. Jo näillä keinoilla on saatu lääkärireissuja aika paljon rauhoitettua sekä koirille että omistajalle. 🙂
TykkääTykkää
Ompa huippua, että asemalta on löytynyt sermejä ja innokkuutta niiden laittoon! Ja kyllä, jos omistaa auton se on hyvä odotuspaikka koiralle! Mukavaa, että kerroit teidän kokemuksia!
TykkääTykkää
Todella hyviä huomioita odotustiloista! Käsittämättömän ahdasta, ja melkein aina aikataulusta ollaan myöhässä. Hyvältä ja mukavalta vaikuttanut luottolääkärinkin voi yllättää kurjasti tiukassa paikassa. Olimme ortopedisessa tutkimuksessa ja koira hieman ahdistuneena mutta urheana. Kipeän paikan löytyessä se alkoi näykkiä kohti eläinlääkäriä, joka alkoikin komentaa koiraa tiukkaan sävyyn. Eihän se vaikuttanut muuta kuin sai koiran pelkäämään lisää… Miksi omistajalta ei kysytä, oletko opettanut käytöksen (esim. pää kädellä) jota voisi käyttää ainakin osan aikaa tutkimuksesta? Milloin eläinlääkärit alkaisivat kilpailla eläintenkäsittelytaidoillaan?
TykkääTykkää
Kyllä! Olisi huippua, jos joku eläinlääkäriasema todellakin ottaisi kilpailuvaltiksi eläinten huomioimisen! Me siirtyisimme heti asiakkaiksi! Kiitos kommentista!
TykkääTykkää
No johan. Koiria pelkäävä eläinlääkäri. Enpä ole ennen kuullut.
Hienoa, että osaat antaa palautetta. Jos ihminen haluaakin kehittyä työssään, ei sitä voi tapahtua, jos ei koskaan kuule kritiikkiä. Ja toisaalta myös kehut auttavat rakentamaan ammatti-identiteettia.
Uskon, että jollain aikavälillä myös eläinten kohtelu ja huomioiminen tulevat olemaan eläinlääkäreiden kilpailuvaltteja. Suunta on muuallakin se: toimitaan koiran parhaaksi.
TykkääTykkää