Miten koskettavat ja kauniit ovatkaan koiran tassut.
Ne ovat myös varsin monimutkaiset.
Tassut ko
ostuvat lukemattomista pienistä luista, jänteistä ja nivelsiteistä. Siksi ne ovat hämmästyttävän liikkuvat.
Olemme Killen kanssa saaneet myös tuta, miten herkät jalan luut ovat. Killellä oli sesamoidin, pikkiriikkisen varvasluun rasitusmurtuma. Se parani onneksi itsekseen levolla.
Anturat ovat oma juttunsa. Ne ovat eräänlainen suojapinta koiran painon ja liikkeen ja koiran kulkeman alustan välillä. Anturoissa sijaitsee hikirauhasia, siksi tassut joskus tuoksuvat voimakkaalle.
Voin kuvitella, että villien koiraeläinten anturat ovat toisaalta koetuksella mutta toisaalta vaikkapa metsässä juoksevan suden anturoiden voisi kuvitella olevan paremmassa kunnossa kuin jäisellä tai kuumalla asfaltilla tai kuumalla hiekalla kävelevien koirien anturoiden? Sora, suolaus ja kaikki muu lika vaikuttaa koiran anturoiden kuntoon. Ja tietysti myös pakkanen.
Jos anturassa on halkeamia tai muita vaurioita tai se ohenee, koiralle aiheutuu kipua ja pian myös lihaksisto jännittyy ontuessa. Itse yritän tutkia ja rasvata tassuja säännöllisesti myös kesällä.
Tassurasvan laittaminen on muuten ihana hellimisjuttu. Meille asia on ollut erityisen iso, koska Kille ei antanut alkuun koskea juuri lainkaan tassuihinsa. Rasvaa laitettaessa Kille koettaa aina nuolla sitä, mutta jättää tassut samantien rauhaan, kun rasvan laittaminen loppuu. Jokainen tietysti tuntee oman koiransa, eikä tarkoitus ole, että rasva saa aikaan tassujen nuolemista.
Suosittelisin laadukasta tassurasvaa. Se voi olla arvokkampaa mutta rasvaa tarvitsee loppujen lopuksi melko vähän. Usein hyvässä tassurasvassa on mukana mehiläisvahaa. Voiteen voi tehdä itsekin. Minulla itselläni on mehiläisiä, joten käytän omaa mehiläisvahaa.
Tämä voide suojaa myös koiranulkoiluttajan käsiä!
Suurpiirteisenä usein vain lorautan sopivalta tuntuvan määrän öljyä vahan joukkoon ja katson millaista voidetta tällä kertaa tulee. Teen pieniä voidemääriä kerrallaan, ettei kallisarvoista voidetta mene hukkaan.
Halutessaan voi valmistaa ensin vaikkapa kehäkukkaöljyä ja sulattaa mehiläisvahan siihen. Esimerkiksi Henriette Kressin kirjoissa neuvotaan erilaisten voiteiden, hauteiden ja uutteiden tekoa. Kivoja kirjoja, muuten! Jos oikein innostuu, voi tehdä myös haavojen ja hiertymien hoitoon sopivaa pihkasalvaa.
Kannattaa hankkia luomu-rypsiöljyä ja luonnonmukaisen, luomumehiläisihoitoyksikön vahaa. Synteettiset torjunta-aineet kerääntyvät erityisesti vahaan. Mitä enemmän pesiin kertyy haitallisia aineita ympäristöstä, sitä alttiimpia mehiläiset ovat muun muassa sairauksille. Lisäksi: syömällä luomuruokaa itsekin voi yllättäen vaikuttaa tarhamehiläisten ja uhanalaisten luonnonvaraisten mehiläisten elinoloihin. Näin myös tulevaisuuden rakkaat tassut pysyvät kunnossa kelillä kuin kelillä!
Lapsiperheille ikioman tassuvoiteen tekeminen on hauska puuha. Siinä tulevat samalla kertaa tutuksi mehiläisten maailma ja toisaalta lapsi pääsee hoivaamaan koiraa mukavalla tavalla. Mehiläisvaha on myös oivaa muovailuvahaa! Vinkkaan koiraperheille tällä kertaa omaa tietokirjaani mehiläisistä!
P.S. Mehiläisvahalle kannattaa käyttää omia astioita, eikä sitä voi kaataa lavuaariin tai WC-pyttyyn, sillä jähmettyessään se kovettuu ja tarttuu putkistojen reunoihin kiinni.
Koiran Luonto 
Ihana ajatus tuollainen koiran hemmotteluhetki. Koira oppii oikein totutettuna varmasti nauttimaan anturoiden pehmeästä rasvaamisesta. Pitääkin pitää mielessä – jos vaikka oman koiran kanssa lähtisi tuolle tielle ja pitäisi anturat kunnossa. Kuinka usein rasvailet koirien anturoita?
TykkääTykkää
Hei Mimmi, ja anteeksi etä vastaukseni kesti… koneeni ei milllään antanut avata viestejä. Mutta nyt asia on kunnossa. Joo, meillä on toinenkin ihana hetki, josta olen iloinen, se on tassujen kuivaaminen kun tullaan sisälle. Jotenkin olen saanut sitä tehtyä tosi kivan, en edes ihan itse tiedä miten, mutta Kille antaa tassut yksi kerrallaan ja yrittää tarjota vielä useaan kertaan niitä kuivattavaksi. Samalla lepertelen ja rapsuttelen ja Killen silmät painuu kiinni… Se on mustakin ihanaa, se asettuu siihen mun syliin niin luottavaisena istumaan ja on niin maailman keskipiste. Tuosta rasvaamisesta, joskus tsekkaan tassut päivittäin, erityisiesti jos on pitkään kuiva pakkasilma. Muuten tarkistelen niitä muutaman kerran viikossa. Teen sitä siksikin, että Kille tottuisi käsittelyyn, kun tosiaan sen tullessa minulle tassuihin ei saanut hipaistakaan! Pikkuhiljaa sitten muun silittelyn ja rapsuttelun myötä kuin ohimennen rapsuttelin vähän sen jalkojakin… ja niin se vähitellen tottui jalkojen koskemiseen.
TykkääTykkää
Hei! Ainoa ohje jonka löysin googlailemalla ”diy koirantassuvaha”:)) paljon tuosta siis tulee sitä vahaa? Ja onko vaarallista jos koira nuoleekin vahan tassuista pois?
TykkääTykkää
Heips, pahoittelut, että en ole vastannut sulle heti! Tosta 8dl ohjeesta tulee paljon voidetta! Ehkei kannata tehdä niin paljon kerralla, tai itse en tee kuin pikkuisia määriä aina kun edellinen vaha on loppu. Saatan laittaa jopa vain desin ja vähemmänkin ja nokareen mehiläisvahaa. Eli suosittelen, että teet vain pienen määrän ja kokeilet jotta saat juuri sopivan paksuista. Ja tietty myös kokeilet koiralle, mitä se meinaa. Periaatteessa tuossa ei ole mitään myrkyllistä, mutta tietysti ei ole hyväkään että tassuvaha saa koiran hulluna nuolemaan tassujaan. Ja sen vahanhan olisi tarkoitus suojata tassuja! Ja tietenkin tassuihin saa levitettyä hyvin pienen määrän vahaa. Jos koira aivan himoitsee öljyä, ehkä sillä on puute, jostain ainesosasta omassa ruokavaliossaan? (Näissä asioissa en ole oikea ihminen neuvomaan) Jos pystyt, tee vahan levittämisestä sellainen ihana hierontahetki, jolloin koira voi täysin rentoutua. Silloin se ehkä nukahtaa ja jättää tassujen ihmettelemisen. Ja tee voiteen tuoksu sille tutuksi ennekuin ryhdyt levittelemään tassuihin. ❤ Reetta Kysy lisää, jos joku jäi vielä epäselväksi!
TykkääTykkää