Koira hississä

Minä ja Taisto Terrieri pyrimme kerran viikossa tekemään ulkoilun täysin Taiston ehdoin. Koira saa valita suunnan, vauhdin ja reitin pituuden.

Kun antaa koiralle täysin vapaat kädet ulkoilun suhteen saattaa yllättyä. Koira osaa täysin uusia reittejä, vie uusiin maisemiin ja kohteet saattavat olla hyvinkin erilaisia. Taiston reitit vaihtelevat usean tunnin kaupunkivaelluksista pyrähdyksiin ratikoissa tai kahviloissa.
Kesäisin käymme usein meren rannalla, mutta huonolla säällä matka vie helposti lähimetrolle.
Metroasemalla on erityisen kiinnostava hissi. Hissiin päästyämme Taisto ensin, tottakai, nuuhkii mielenkiintoiset tuoksut, mutta sitten tulee kiire asettua.
Matka alkaa.
Hissin ovi on lasia ja näemme miten laskeudumme alas, se on koirasta kiinnostavaa kerta toisensa jälkeen. Yleensä otamme toisen hissin heti takaisin ylös maan päälle, eikä koskaan paluu sykähdytä koiraa, kuten menomatka.
Olen yrittänyt keksiä mikä hississä viehättää, ehkä se on liike, tuoksut laiturilla, metrojunien äänet…tai kaikki nämä yhdessä. Metron hissi, jossa ei ole lasiovea ei ole yhtään niin kiinnostava. 

Taisto on myös määrätietoisesti johdattanut minut juna-asemalle. Asemalle, jolle on kotonamme muutaman kilometrin matka, ja jossa emme olleet aiemmin käyneet. Asemalle päästyä astelimme laiturille, ihmettelimme ohitse kiitäviä junia, ihmisiä ja lopulta astuimme itsekin junaan, vain ajaaksemme asemalta toiselle pienen matkan.
Toisinaan yllätän Taiston ja käymme Forumin kauppakeskuksessa. Siellä on hissit, joiden kaikki seinät lasia! Sitä ihmetyksen määrää, kun liikutaan alas ja ylös paikallaan istuen ja maisema vilisee silmissä!
Kaupunkikoiran erilaiset luolaretket!
Mari