Parasta vuonna 2016:
Ylivoimaisesti paras päivä vuonna 2016 oli 19.heinäkuuta, jolloin Killen pitkä leikkaukseen liittyvä liikuntakielto päättyi ja Killen sai antaa leikkiä koirakavereiden kanssa, kiipeillä, juosta jne.. Vapaaksi Kille pääsi ensimmäistä kertaa turvallisella alustalla läheisellä agilitykentällä. Oli aivan huikea hetki, kun se päästeli menemään. Tosin se parilla ekalla kerralla jaksoi pinkoa kentän ympäri suunilleen kerran tai pari, kunto oli tietenkin huono.
Ihania hetkiä olivat myös ne, jolloin aloin huomata, että koiran pelot hälvenevät ja siitä tulee yhä reippaampi ulkona ja ennen kaikkea se haluaa tutkia paikkoja ja kyselee rakennusten ovien takana voimmeko mennä sisään tutkimaan.
Hurmaavia ovat olleet levolliset aamut, kun Kille on alun stressikuukausien jälkeen alkanut kömpiä viereeni köllöttelemään ja pelleilemään, sen sijaan että se olisi kulkenut levottomana ympäri kämppää etsimässä pureskeltavaa. Aamuhetkistä on tullut meille tärkeitä ja usein vaivumme uneen vielä hetkeksi uudelleen kylki kyljessä.
Mahtavaa on ollut myös se, että Kille on oppinut vähä vähältä jäämään rauhassa yksin kotiin ja sillä on hyvä olla kotona yksin. Se on tärkeää myös minun hyvinvointini kannalta.
Marraskuun aikana Kille on rauhoittunut niin, että pystyn myös olemaan päivät kotona, onhan koti työpaikkani. Aiemmin lähdin usein kahviloihin tai työhuonelle kirjoittamaan, koska poissaollessani Kille pystyi nukkumaan rauhassa pidempiä aikoja. Poissaoloni tuoma leporauha on ollut tärkeä Killelle sen stressin laskussa.
Nämä kaikki vaikuttavat ehkä pieniltä ja vähäpätöisiltä asioilta, mutta ne joilla on rescuekoira tai kodinvaihtaja, tietävät, mistä kirjoitan.
Kille ensimmäisinä viikkoina Suomessa.
Ihana kong!
Ekat viikot menivät lähinnä tähän tahtiin… ja kaikki kuvat Killestä ovat tällaisia.
Iloa kurjuuden keskellä: KoiranKerän virikelelu, joka toimii myös kaulurin kanssa.
Terve koira suurella tutkimusmatkalla! 🙂
Lupaukseni vuodelle 2017
Ajattelin, että otan aivan huippurennosti tulevan vuoden! En kertakaikkiaan ota mistään painetta. Toisaalta ekologinen omatunto hieman hiertää. Koiran omistamisessa on paljon sellaista, joka lisää hiilijalanjälkeä. Sitä aion pohtia, sekä muuttaa pikkuhiljaa omia käytänteitäni ja myös kirjoittaa asiasta Koiran- Luonto -blogiin!
”Minä, jos kuka, osaan ottaa rennosti. Sun ei tartte edes laittaa tätä päiväpeittoa, kato kuinka hienosti mä sen asettelin!”
EDIT: Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen Kille kävi röntgenissä. Sain tietää, että sen toinenkin jalka pitäisi leikata. Vuotemme alkaa siis raskaissa merkeissä, mutta koska päätin, että suhtaudun kaikkeen paineetta, olen ottanut tämänkin uutisen lopulta aika hyvin. Tiedän, että koiralle tilanne on epäreilu, mutta parhaiten selviämme, kun en kaiket päivät pyörittele surkeutta ja epäreiluutta.
Tulen kertomaan myös kokemuksistamme toipilasajalta blogissa. Varmaan teen ainakin paljon liikuntaa korvaavia virikkeitä, joista laitan vinkkejä jakoon.
Koiran Luonto 