Aikana ennen koiraa pidin ilotulituksista. Edelleen ne ovat minusta kauniita, mutta olen enemmän huolissani koiran hyvinvoinnista, kuin ilotulitusten näkemättä jäämisestä.
Toki suon muille rakettien ilon. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ajoitan koiran lenkitykset rakettien mukaan silloin tällöin yhtenä iltana, mutta en voi sietää niitä, jotka aloittavat paukuttelun Tapaninpäivänä ja jatkavat loppiaiseen. Viime kesänä Helsingissä oli ilotulitus kolmena peräkkäisenä iltana. Se oli jo tuskallista!
Ilokseni, ainakin Helsingissä, poliisi on alkanut tiedottaa ilotulituksista etukäteen. Merkitsen aina kalenteriin ’perinteiset’ juhlat, kuten kiinalaisen uudenvuoden, Linnanmäen valokarnevaalit…mutta on yllättävän paljon kissanristiäisiä raketein, joista ei tiedä mitään.
Taisto Terrieri ei ole ollenkaan pahimmasta päästä pelkonsa kanssa, raketit herättävät lievää huolestumista sisällä, mutta ei paniikkia tai läähätystä. Ulkona tilanne on toinen. Jos satumme kuulemaan ulkona raketin äänen Taisto Terrieri yrittää riuhtoa itsensä vapaaksi ja ryntäisi mihin tahansa suuntaan niin nopeasti, kuin mahdollista. Potentiaali Uuden Vuoden kadonnut koira siis. Kun nostan tempoilevan koiran ulkona syliin alkaa sydäntä särkevä huuto. Koira huutaa sylissä täydellä äänellä, kunnes olemme kotona ja turvassa. Jos pelko ei tästä pahene pärjäämme ennakoinnilla ja hyvällä varustautumisella ilotulituksista.
Aloitan laskeutumisen Uuteen Vuoteen Tapaninpäivästä, juuri niiden ennalta arvaamattomien innokkaiden raketinampujien vuoksi. Teemme lyhyempiä lenkkejä, pysyttelemme lähempänä kotia, jotta ehdimme nopeasti sisään tarpeen vaatiessa. Iltaisin lisään rauhoittavaa eteeristä öljyä tipan tyynyn kulmaan, varaan pakkaseen luita ja hamstraan Taisto Terrierin herkkuja temppu/etsintä/puuha leikkeihin.
Uuden Vuoden aattona vedän hyvissä ajoin verhot ikkunoihin, viritän rauhoittavan, mutta hieman äänekkään musiikin soimaan, lahjon koiraa uudella äänekkäälle vinkulelulla ja leikimme sisällä illan. Ennen puolta yötä rauhoitumme, puen Taisto Terrierille huivin turvavaatteksi ja käymme köllöttelemään valoisassa asunnossa. Aamuyöllä käytän koiran ulkona, kun juhlijat ovat unten mailla. Ja lasken päiviä seuraavaan ilotulitukseen. Onneksi meillä on valoisat kesäyöt!
Jos koirasi pelkää ilotulituksia, olethan huomannut, että lentokenttähotellit ovat oiva paikka paeta pauketta?
Mari
Koiran Luonto 
Tämä kuulostaa niin tutulta, valitettavasti. Tuntuu, että Helsingissä on ollut aina vain enemmän ilotulituksia menneen vuoden aikana, vai enkö vain ennen huomannut niitä? Onneksi osasta saa tiedon. Kaikista ei. Soimaan itseäni ja tuuriani vieläkin, kun oli tarkoitus varjella toista koiraa altistumiselta kaikin mahdollisin keinoin – kyttäämällä konsertit, valokarnevaalit, venetsialaiset – ja sitten PAM yksi yksityistilaisuus raketteineen kodin lähellä juuri ulkoilun aikaan. Siitä ei ollut missään etukäteen tietoa. Olisi ollut niin helppo välttää ja ennaltaehkäistä, kun olisi tiennyt.
TykkääTykkää
Voi miten kurjaa! Vähän samoin kävi aikoinaan Taisto Terrierin kanssa. Ja tänäkin vuonna raketit yllätti kahdella lenkillä, ihan muuna päivänä, kuin sallittuna aattona..
Hyvää on se, että valistusta vaaroista on vuosi vuodelta enemmän!
TykkääTykkää