Sterilisaatio…..paha sana, herättää paljon ajattelua ja tunteita, pitkältä aikajanalta. Ainakin omalla kohdallan olen pohtinut tehdäkkö vai ei? Minulla on siis ensimmäinen narttukoira, aiemmat olleet uroksia.
Tätä pohdintaa olen tehnyt Minin osalta jo kuukausia. Onko oikein, onko väärin, mikä minä olen tälläistä päättämään. Siihen liittyy riskejä (nukutus) mutta myös toisaalta elämää helpottavia asioista, sekä ihmisten että koiran. Saatetaan välttyä kohtalokkailta kohtutulehduksilta. Kuitenkin eläimeltä viedään elimiä, kyky lisääntyä….en halua sekaanuta sellaiseen päätökseen. Huoh. Sitä paitsi perityttäjän geenitkin ovat hyvät, erinomaiset palkitut vanhemmat, joten pennut olisi siinä mielessä hyvä asia. Olisko nartulle hyvä olla kerran äiti?
Minillä on melkoiset hormonaaliset myrskyt käynnissä jouksuista ja tuli yksi valeraskauskin perään. Kuitenkin koira on vasta vajaa 2 vuotias, parit juoksut + valeraskaus. Minin olemus ja käytös muuttui, stressitasot nousee, samalla sietokyky asioita kohtaan vähenee. Jos asuisimme vain aikuisten kesken niin voisimme taata koiralle kotiin rauhan juoksujen ja valeraskauden aikana. Lapsiperheessä on haastavaa saada kaikki ymmärtämään että elain todella on nyt sitä mieltä että haluaa olla rauhassa. Olen jutellut aiheesta narttujen omistajien kanssa , kysynyt kasvattajan sekä eläinlääkärien mielipidettä. Enemmän se kääntyy leikkauksen puolelle.
Kun pentuja ei ole tarkoitus teettää niin ilmeiseti sterilointi on kuitenkin hyvä vaihtoehto. Niinpä aika on varattuna. Päätös tehty, piste. Ehkä pessimisti ei petykkään ja kaikki menee hyvin 🙂 Lisää tästä aiheesta leikkauksen jälkeen. Jännää. Taru
Koiran Luonto 